Kynsisienitulehduksen aiheuttaja on lähes aina dermatofyytti

Länsimaissa valtaosa (yli 90%) kynsisienen aiheuttajista kuuluu Trichophyton-, Microsporum– ja Epidermophyton -sukujen dermatofyytteihin l. rihmasieniin l. silsasieniin. Yleisimmät lajit ovat Trichophyton rubrum, Trichophyton mentagrophytes ja Trichophyton tonsurans. Kynsisienitartunta on yleensä peräisin kosteista julkisista tiloista, kuten uimahalleista. Huono jalkahygienia altistaa sienitartunnalle. Muita mahdollisia taudinaiheuttajia ovat homeet ja hiivat, joista Candida albicans -hiivasieni on yleisin.

Kynsisienitulehdusten luokittelu

Kynsisieni luokitellaan viiteen luokkaan sijainnin ja aiheuttajapatogeenin perusteella. Kaikki kynnen sieni-infektiot voivat johtaa lopulta kynnen täydelliseen surkastumiseen l. dystrofiaan.

Kynnen kärjestä tai sivulta alkava sieni-infektio, joka leviää vähitellen kohti kynnen tyveä.
Kynnen pinnallinen sieni-infektio, joka peittää kynsilevyn pinnan osittain tai kokonaan. Pinnallinen kynsisieni on useimmiten Trichophyton mentagrophytes -dermatofyytin aiheuttama. Pinnallinen kynsisieni on harvinaisempi kuin kynnen kärjestä tai sivulta alkava sieni-infektio.
Kynnen tyvestä alkava kynsisieni-infektio on harvinaisin kynsisienen alatyyppi. Sen taustalla on usein alaraajan valtimoverenkierron sairaus, diabetes tai elimistön vastustuskyvyn heikentyminen esim. immunosuppressiivisesta lääkityksestä tai -sairaudesta johtuen. Kynnen tyvestä alkava kynsisieni paksuntaa, haurastuttaa ja lopulta tuhoaa kynnen kokonaan.
Kynsilevyn sisäinen sieni-infektio on suhteellisen harvinainen kynsisienen alatyyppi. Se ei alkuvaiheessa välttämättä aiheuta kynnen paksuuntumista, haurastumista, lohkeilua tai tyypillistä vaalean sarveismassan kertymistä kynsilevyn alle. Pitkään jatkunut kynsilevyn sisäinen infektio johtaa usein kynnen dystrofiaan eli surkastumiseen.
Candida albicans– hiivasienen aiheuttaman kynsisienen taustalla on useimmiten krooninen kynsivallintulehdus tai varvasvälin krooninen hiivatulehdus. Jatkuva kosteus tai kynsien hautuminen kumihansikkaissa tai -saappaissa lisää hiivasieni-infektion riskiä.
Diagnoosi

Vaikka kynsisienen diagnoosi on usein kliinisten löydösten perusteella selvä, on se syytä varmistaa ennen pitkän hoidon aloitusta sieniviljelyllä tai mikroskooppitutkimuksella. Sieninäyte otetaan terveen ja sairaan kynnenosan väliseltä rajalta. Teknisesti onnistuneen näytteen saaminen saattaa joskus olla vaikeaa, ja väärät negatiiviset -diagnoosit ovat suhteellisen yleisiä. Viimeisimmän kynsisienen lääkehoidon ja näytteenoton välillä tulee pitää riittävän pitkä tauko: paikallishoidon jälkeen tauon tulisi olla vähintään kuusi viikkoa ja suun kautta otetun sienilääkityksen jälkeen vähintään kuusi kuukautta.

Haastava hoito

Kynsisieni ei parane ilman hoitoa ja tehokkaimmallakin suun kautta annosteltavalla sienilääkityksellä arviolta vain noin 50% hoidetuista varpaankynsien sieni-infektioista saadaan kokonaan parannettua.

Sormenkynsien sieni-infektiot saadaan parannetuksi lähes aina. Hoidon kesto vaihtelee kolmesta kuukaudesta kahteen vuoteen. Paras hoitovaste saadaan, jos hoito aloitetaan välittömästi kynsisienitartunnan ja -diagnoosin jälkeen.

Isovarpaan kynnen uusiutuminen saattaa kestää iäkkäällä potilaalla jopa kaksi vuotta. Hoidon kesto ei kuitenkaan vastaa suoraan kynnen kasvunopeutta. Oleellista on saada hoidettavaan kynteen ja kynsilevyn alle riittävä pitoisuus vaikuttavaa ainetta, jonka antifungaalinen teho kestää kuukausien ajan. Lopullinen hoitotulos on siis nähtävissä vasta kuukausien kuluttua hoidon lopettamisen jälkeen.

Paksuuntuneiden ja dystrofisten sienikynsien urealiuotushoito parantaa hoitotulosta. Kynsisienen hoitovaihtoehtoja ovat paikallishoito ja/tai suun kautta annosteltava sienilääkitys. Yleisen käsityksen mukaan paikallishoito on tehokas kynnen kärjen sieni-infektioissa kun tartunnasta on kulunut vain vähän aikaa. Täysin dystrofisten sienikynsien hoitaminen paikallishoidolla ei ole mielekästä.