Yleistä haavanhoidosta
Kudosvaurion paraneminen on elollisen elämän edellytys: yksinkertaiselta vaikuttava ihohaavan paraneminen on solu- ja molekyylitasolla tarkasteltuna hyvin monimutkainen ja tarkoin säädelty tapahtumaketju. Haavan paraneminen jaetaan kolmeen vaiheeseen: 1. tulehdus-, 2. fibroplasia- ja 3. kypsymisvaiheeseen. Paranemisen lopputuloksena syntyy sidekudoksinen arpi, joka täyttää haavan aiheuttaman kudosdefektin ja antaa parantuneelle haavalle alkuvaiheessa riittävän vetolujuuden. Haavan parannuttua arpikudoksen kypsyminen kestää noin vuoden.

Haavat voidaan jakaa syntymekanismin, -olosuhteiden ja vammaenergian perusteella akuutteihin, kroonisiin, pinnallisiin, syviin, likaisiin ja puhtaisiin haavoihin. Useimmiten akuutit haavat ovat trauman seurauksena vahingossa syntyneitä tai esimerkiksi kirurgisen toimenpiteen vuoksi tarkoituksellisesti aiheutettuja ihon vaurioita. Pinnallinen haava ulottuu korkeintaan ihon kerrosten läpi, kun taas syvä haava voi läpäistä ihon, ihonalaiskudoksen, lihaskalvot, lihakset ja ulottua luuhun tai ruumiin onteloihin sekä aiheuttaa vakavia sisäelinvammoja. Tyypillisiä likaisia haavoja ovat puremavammat, veitsen tai särkyneen lasin aiheuttamat haavat sekä kaatumisen tai muun trauman seurauksena syntyneet haavat ja nirhaumat. Haava kontaminoituu aina, jos tapaturman yhteydessä haavaan pääsee esimerkiksi sylkeä, hiekkaa, multaa, tms. Kirurginen leikkaushaava on malliesimerkki puhtaasta haavasta.

Akuutin haavan tyypillisiä oireita ovat kipu ja verenvuoto. Ensiapuna pyritään tyrehdyttämään verenvuoto ja pitämään haava puhtaana: näin estetään mahdollinen haavan mikrobikontaminaatio ja vähennetään haavainfektion riskiä. Akuutti haava voidaan vammamekanismin luonteesta riippuen joko ommella kirurgisesti umpeen tai jättää auki. Rokotusten voimassaolo on syytä varmistaa jos kysymyksessä on puremahaava tai haava on huomattavan likainen. Ensiavun jälkeen on oleellista luoda haavalle optimaalinen paranemisympäristö. Likainen haava tulee vähintään pestä tai tarvittaessa puhdistaa mekaanisesti (debridement, kirurginen revisio) ja suojata puhtailla haavataitoksilla tai -siteillä. Akuutti haava paranee ihannetapauksessa ns. per primum, kun haavan reunat saadaan vastakkain ja haavassa on riittävä verenkierto eikä haava infektoidu. Vammamekanismista riippuen haava paranee tai se parannetaan ns. per secundum, jolloin tarkoituksellisesti avoimeksi jätettyyn haavaonkaloon muodostuva granulaatiokudos täyttää haavaonkaloa, kuroo haavan reunoja yhteen ja pienentää vähitellen haavan pinta-alaa. Tyypillisiä per secundum parannettavia haavoja ovat repaleiset likaiset haavat ja puremahaavat, joissa haavainfektion riski on suuri. Mikäli akuutin haavan paraneminen hidastuu tai pysähtyy kokonaan, voi haava muuttua krooniseksi.

Kroonisella haavalla tarkoitetaan haavaa, jonka paraneminen on syystä tai toisesta pitkittynyt. Krooninen haava on saattanut olla auki jopa vuosia. Kroonisen haavan paranemistaipumusta tai -nopeutta on vaikea ennakoida, ja jo kertaalleen parantunut haava saattaa aueta uudelleen. Tavallisimpia kroonisia haavoja ovat laskimo- ja valtimoperäiset säärihaavat, painehaavat ja diabeettiset jalkahaavat. Krooninen haava onkin usein sekundaarinen manifestaatio jollekin potilaan sairastamalle krooniselle sairaudelle. Tämän vuoksi kroonisen haavan hoidon kulmakivi on haavan etiologiaan eli aiheuttajaan kohdistuva hoito: haavan paranemisen tärkein edellytys on haavan aiheuttaneen sairauden tai haavaa ylläpitävän tekijän hoito. Syyhyn kohdistuvan hoidon ohella tärkeä edellytys haavan paranemiselle on asianmukaisesti ja huolellisesti toteutettu haavan paikallishoito. Paikallishoidon tarkoitus on luoda haavalle optimaaliset paranemisolosuhteet ja -edellytykset. Oikein toteutetulla haavan paikallishoidolla nopeutetaan haavan umpeutumista ja estetään haavainfektiot.

Haavainfektio

Leikkaussaliolosuhteissa syntyneitä haavoja lukuun ottamatta kaikki haavat ovat kontaminoituneita eli niihin on päässyt bakteereita. Kuitenkin vasta kun bakteerien määrä ylittää 105 kpl / kudosgramma, haavan paraneminen häiriintyy. Haavainfektion klassiset oireet ovat punoitus, turvotus, kuumotus, kipu ja märkiminen. Yleisin haavainfektion aiheuttaja on Staphylococcus aureus -bakteeri. Monisairailla, sairaala- tai laitoshoidossa olevilla potilailla myös harvinaisemmat gram-positiiviset bakteerit voivat aiheuttaa haavainfektioita. Infektioita terveille ihmisille aiheuttamattomat bakteerit ja sienet voivat aiheuttaa ns. opportunisti-infektioita potilaille, joiden vastustuskyky l. elimistön immuunipuolustus on heikentynyt esimerkiksi immunosuppressiivisen lääkityksen tai immuunipuolustusta heikentävien sairauksien vuoksi. Vaikeissa haavainfektioissa tai erityistapauksissa haavan paikallishoidon rinnalla liitetään joko suun kautta tai tarvittaessa suonensisäisesti annosteltava antibioottihoito. Ennen antibioottihoidon aloitusta infektoituneesta haavasta tulee ottaa kattavat bakteeriviljelynäytteet. Haavainfektio ylläpitää kroonisia haavoja.

Haavan puhdistus

Kuollut eli nekroottinen kudos haavassa tai haavan ympärillä hidastaa haavan paranemista ja lisää haavainfektion riskiä. Tämän vuoksi nekroottinen kudos on aiheellista poistaa paranevasta haavasta kirurgisesti (debridement). Hyvin lievissä tapauksissa haavassa oleva nekroottinen kudos tai solukko voidaan hoitaa paikallishoitovalmisteilla.

Paikallishoito

Tehokkaalla haavan paikallishoidolla on haavan syynmukaisen hoidon rinnalla erittäin tärkeä rooli. Paikallishoidon merkitys korostuu erityisesti sellaisten potilaiden kohdalla, jotka yleiskuntonsa, elinaikaennusteensa, leikkaukseen liittyvien riskien tai joskus jopa resurssipulan vuoksi ovat esimerkiksi kirurgisen hoidon ulkopuolella. Käytännössä tämä tarkoittaa monisairaita, huonoennusteisia, usein laitoshoidossa olevia potilaita, joiden kohdalle ei ole enää mielekästä tai edes inhimillistä harkita laajoja kirurgisia haavarevisioita, raskaimpia plastiikkakirurgisia kielekekorjauksia tai verisuonikirurgisia rekonstruktioita. Silti näidenkin potilaiden akuutit ja krooniset haavat tulee hoitaa asianmukaisesti ja mahdollisimman hyvin. Haavanhoidon perustana on tällaisissa tapauksissa haavan hyvä paikallishoito käytettävissä olevilla paikallishoitovalmisteilla. Hyvä paikallishoitovalmiste luo optimaalisen ympäristön ja edellytykset haavan paranemisella, on turvallinen ja tehokas, ja sen käytöstä on riittävästi kokemusta erilaisissa haavoissa ja erilaisilla potilasryhmillä.